Häämietintää

Tuon meidän edellisen "ihanan" viikon aikana tuli mietittyä, että jos olisikin niin kipeänä hääpäivänä. Monen kuukauden tai vuoden(?!) uurastus menisi täysin ohi. Tätä ajatellen palauttelin itseäni maan tasalle sieltä hääpilvestä ja meidän häät saivat taas oikeat mittasuhteet. Vaikka olisimme kuinka kipeänä, kunhan alttarille asti pääsisimme, niin päivän tarkoitus täyttyisi. Totta kai se harmittaisi.. hieman lievä sanan valinta tuohon.. mutta no can do.

Asiat ja niiden merkittävyys lähtevät helposti käsistä häitä suunnitellessa. Vielä helpommin niin voi käydä jos kirjoittaa tämän kaltaista päiväkirjaa siitä ajasta :) Pienestäkin yksityiskohdasta voi tulla elintärkeä seikka, joka vie yöunet. Onneksi itselläni niin ei ole vielä käynyt. Mutta olen etsinyt esimerkiksi kutsuille kirjekuoria monta päivää. Käynyt Hämeenlinnan ja Ideaparkin askartelukaupat läpi, netin syövereistä kolunnut kaikki, Etsyt ja Ebaytkin selannut. Olen käyttänyt päiviä, että löytäisin juuri sen oikean vahvuisen ja mittaisen kirjekuoren. Ja kyseessä on valkoinen kirjekuori. Ihan vain valkoinen kirjekuori! Kyllähän sellainen kirjekuoripaketti on nyt Etsyn kautta tilattu. Saisivat muuten olla sitten pirun hienot! :D  Häissä on kuitenkin kyse jostain ihan muusta kuin niistä yhdistä kirjekuorista. Eivätkös ne muut ole vain ihana lisä siihen päivään.

Tuo oivallus (:D) oli kuin potku persuksille. Miksi tehdä yhdestä päivästä niin suurta numeroa? Häsellys aiheuttaa vain turhaa stressiä. Kaikki naimisiin päässeet ystäväni ovat sanoneet, että ne seikat mitkä jäivät toteuttamatta, eivät harmittaneet hääpäivänä. Jos jokin ei ollut ihan niin kuin oli suunnitellut, ei se haitannut. Hehän ovat naimisissa, joten päämäärä tuli tavoitettua. Turha siis harmitella ja stressailla häiden suunnittelun aikanakaan.   

Tuon edellisen viikon aikana havahduin myös toiseen todellisuuteen. Häihin on alle kolme kuukautta. Alle kolme kuukautta! Kun ajankulun tajusimme ja asiat olivat palautuneet omiin suhteisiinsa, saimme ihmeellisesti jotain aikaiseksikin. Tämän energisemmän viikon aikana otimme yhteyttä bändiin, valokuvaajaan ja sormuksen valmistajaan. Sormus olisi nyt siis tilattavissa, mutta siitä lisää myöhemmin. Pappiakin yritimme saada kiinni. Muutkin kotiaskareet etenivät. Kuopukselle sain tilattua 2 vuotis neuvola ja hammaslääkärin. Ja 2vee synttärisuunnittelutkin ovat ainakin jollain mallilla. Kotia hoidettu ja asuntoesittelyjä pidetty. Tänään olisi vielä tiedossa Helsinkiin reissu. Miehen pukua olisi tarkoitus etsiä ja valokuvaajaa tavata.

 Sellaisia oivalluksia tällä kertaa. Kuinka kiire muilla tällä hetkellä on?

Aurinkoista takatalvea!

:)

Meidän viikko

Mieheni vitsaili lasten aloittaessa tarhan, että eiköhän ne viikon päästä jo jonkun taudin sieltä ole napannut. "Pitäisiköhän olla sopimatta sille viikolla mitään?" Ei kai me nyt ihan heti sairastuta. Perjantaille ostettu liput stand-uppiin. Perjantaina olisi lisäksi ystävien illanistujaiset. Lapsille hoitaja ja KERRANKIN illanviettoon! Ensimmäinen viikko meni tarhassa ja ..arvaatte varmaankin mitä sitten kävikään. Perheen miespuoliset olleet koko tämän viikon kotona ja itse lähdin tiistaina kesken töitä. Menot peruttu. Pyykkiä pesty. Se ihanan tauti.

 

Tälläistä tänne. Toivottavasti teillä oli parempi viikko siellä!  

Nyt onneksi parannuttu ja töihin lähtö..

Hääpäivän iltasyömingit

Meillä on ollut mietinnässä erilaisia iltapaloja hääpäivälle. Hot dog-kioski, hampparit, iltapala rannalla, grillaus.. kaikenlaista olen pyöritellyt mielessäni. Sitä ihan perinteistä kiusaustakin olen pohtinut. Taannoin olin yhden ystäväni luona äitien iltaa viettämässä ja meidän menu illalle oli sen henkinen jota olen nyt halunut hääjuhlaankin.

  

Hedelmiä

*Viinirypäleitä, omenaa, päärynää, viikunoita*

Leipää

*Patonkeja, grissinejä, suolakeksejä, ruiskeksejä*

Juustoja

*Tuorejuustoja, homejuustoja*

Salaatteja

*Tavallinen, caesar ..*

Ja tietenkin viinejä!

 Riittäisikö tuo menu raavaille miehillekin? 

Menu on saanut vähän inspistä Italia / Toscanialaisista häistä. Viini, hedelmät, juusto ja leivät taitavat olla siellä tavanomaisia. Vielä päälle sellainen rento-herkkutelu-bileet-kesällä-nurmella-fiilis :D

(source)

(source)

(source)

Mihin muuten ne popparit laitetaan? Ne jotka tuntee minut TIETÄÄ ettei ilman poppareita tuu mitää.

(source)

Kotona

Meillä on laitettu kotia kuntoon. Viimeiset rempat -listat- saatu paikoilleen. Huonekalut löytäneet kolonsa ja tavarat saatu järjestykseen. Jotenkuten ainakin! Se on ihme kuinka nopeasti monta vuotta To Do-listalla olleet asiat saa hoidettua, kun vain ottaa itseään niskasta kiinni. Ainahan toki hommia on, mutta sehän on vain hyvä. Tässä minun bloggausympäristöä.

 

 

 Ilokseni nämä kuvat löytyivät koneelta, kamerani muistikortti kun sanoikin poks. Ei se mitään. Olo on niin onnellinen nyt, ettei haittaa. Aloitin nimittäin työt! Ihme on sekin kuinka paljon työnteosta saa energiaa.. tai tässä tapauksessa se taitaa olla se vaihtelu mikä virkistää :)

Bloginurkkaus -haaste ja suunnanvaihdosta

IhaNainen Puolimatkassa-blogin Jenni haastoi minut paljastamaan bloggauspisteeni. Näettekin nyt tämän päiväsen blogi-hetkeni. Pojat päikkäreille. Useimmiten kuitenkin Luca skippaa unet ja lukee, leikkii tai katsoo ohjelmaa. Kahvit tulemaan ja tietokone esille. Näin seesteinen nurkkaukseni on! :D Siinä näette yhden meneillään olevani projektinikin. Keittiön pöydästä maalit pois ja uuteen uskoon!

Kahvin kanssa nautin hieman tummaa suklaata. Tänään oli Reilun kaupan suklaata ja se onkin todella herkullista! Oikeasti niin pehmeätä, maukasta ja sopivaa juuri kahvin aveciksi. Muistitikkuja ja -vihkoja riittävästi? Ideoita tulee mitä-milloin-missäkin ja mustaa valkoiselle täytyy saada heti..

Elämässä on nyt menossa kyllä hektiset hetket ja bloggailu on harmikseni jäänyt todella vähäiseen. On mennyt päiviä etten ole tietokonetta aukaissutkaan. Jos sen olen ehtinyt tehdä, niin se on tapahtunut sohvan uumeksissa ja puoliunessa. Mutta tämän päivän mallin mukaan toivoisin bloggailu hetkeni tapahtuvan :)

Parissa viikossa on ehtinyt tapahtua taas niin paljon. Olen saanut töitä(!), pojat hoitopaikan, käyty tutustumassa siellä, tehty asuntoomme viimeisiä "remppoja", asuttu evakossa vanhemmillani (lomailevat itse lämmössä) ja eilen vihdoin saimme laitettua asuntomme myyntiin. Huh huh! Olen myös vähän pohtinut blogiakin, hääblogi? Hääaiheisia postauksia on vaikea tehdäkin, jollei häitä ole ehtinyt edes miettiä. Asiat ovat kyllä hitaasti edenneet, mutta onko niistä aikaa bloggailla. Onko ne teidän muiden mielestä lukemisen arvoisia asioita :) ja entäs kun haluisin bloggailla aivan muusta. Esimerkiksi näistä pikkuprojekteistani, kuten tuo pöytä. En aio ottaa tästäkään asiasta stressiä, joten pelkästään hääblogi tämä ei tule olemaan. Toivottavasti jaksaisitte lukea muitakin höpötyksiäni! Lukijoiden kommentit ovat blogin pitämisen arvoisia, mutta blogia tykkään pitää itselleni mieluisista ja inspiroivista aiheista. Ja häät ovat vain osa kaikesta.

Se siitä. Pöydällä näkyikin vilausta pienestä kokeilustani. Kutsuihin on suunnitteilla valkoista valkoisella. Valkoinen kirjekuori ja siihen sinetti. Naru menee vielä mietintään. Miltä näyttää? Uusi sukunimeni alkaisi siis Jiillä. Olenkohan siis näitä tilatessa tehnyt sen lopullisen päätöksen vaihtaa sukunimeni. Olisi kai syytäkin. Toinen kaasoistani ei ollut tutumme kanssa jutellessaan muistanut nykyistä sukunimeäni! Perhe J****nen me kuulemma olemme <3

Näihin tunnelmiin (olympialaiset pyörii telkussa ja päässä) ja toivottavasti löydätte tänne vielä!

Hyvää viikonjatkoa!

Ja haastaisin bloginurkkaus juttuun:
Mommy Butterfly
Oh So Lovely -Wedding
Lovefall
White & Knight

Kihlajaiskuvaus

Tammikuussa pääsimme mieheni kanssa kihlajaiskuvauksiin. Tuo aamupäivä oli kerrassaan huikea! Oli yllättävän kivaa olla kerrankin kameranlinssin toisella puolella. Anna Primaveran Katariina toimi meidän kuvaajana ja teki hommasta kyllä niin helppoa. Tunnelma oli rento ja hän osasi hyvin neuvoa ja opastaa meitä. Tai kyllähän se alku hieman opettelua oli. Aloitimme kahvilasta, jossa yritimme luonnollisesti nauttia toisen seurasta ja kahvista. Linssin edessä normaali jutustelu ja kahvin juonti olikin outoa. Itse otin vielä erikoiskahvin kermavaahdolla ja suklaalla.. yritähän siinä näyttää parhaat puolesi -kermavaahtoviiksillä. Tästä siirryttiinkin varsinaisiin "poseerauksiin", jotka osoittautuivat paljon helpommiksi. Ja tässäpä me.

Asujakin vaihdettiin ja kuvaus päätettiin Sokos hotellin kattoterassilla. Kuvia otettiin myös siinä sisätiloissa. Kylmä viima sai tämän vilukissan tärisemään ulkona! Saimme kyllä niin huippu kuvia, ettei niistä osannut edes valita suosikkeja. Ja harmittaa ettei tilattu enempää! Miksi ei?! Kerrankin kun olisi ollut tilaisuus. Kuvien lisäksi Katariina teki ihanan videon, jossa vilahtaa enemmänkin kuvia päivästä. Ajattelimme paljastaa videon hääpäivänä ja laittaa sen jossain vaiheessa pyörimään niin että kaikki vieraat näkisivät sen. Tai paljastaa.. onhan se nyt jo pyörinyt esimerkiksi äitini työpaikallakin. Kovasti on videota kehuttu. Kunnia menee kyllä Katariinalle. Kiitos! Suosittelen! :)

Kuvauksen vuoksi pojat veimme yökylään ja varasimme Helsingistä hotellin. Vapaa ilta -se onkin meille harvinaista herkkua. Tarkoituksena oli vain levätä, ei ostoksia tai muuta, rentoutua vain. Ainoastaan yhdessä kaupassa piipahdin, Granitissa. Ja löysin etsimäni, nimittäin hanallisen boolimaljan! Hinta olikin hieman suolainen ja päätin ostaa vain yhden, varmuuden vuoksi. Nyt, kiitos aikaisemmin mainitsemani Lahti-ystäväni, olen saanut kaksi maljaa lisää. Ja ne maksoivat yhteensä puolet tuosta Granitin versiosta. Huh huh! Illaksi vetäydyimme hotellille Bondia katsomaan :)

Suuret kiitokset vielä Katariinalle ja A:lle myös! :D Ikimuistoinen päivä!

Vieraskirja

Törmäsin kiinnostavaan "vieraskirja" ideaan. Miehinikin tykkäsi! Tuliskohan meille tälläinen -Wedding Declaration. Kaikki vieraat allekirjoittaisivat ja olisivat täten todistajia solmitulle avioliitollemme. Yksinkertainen, mutta vaikuttava.

(source)

Voisihan tämän lisäksi olla joku kirja mihin voi jättää meille viestiä tai onnittelut.

Mitä mieltä olette? Onko hyvä?

Something old, something new, something borrowed, something blue!

Toinen kaasoistani kysyi onko minulla kaikki nämä - uutta, vanhaa, sinistä ja lainattua. Ajatuksia ja mietteitä näistä on, mutta ei ihan päätettyä vielä. Näitä miettiessä törmäsin juttuun jos toiseenkin tämän lorun historiasta. Ainakin itselleni nämä olivat uutta tietoa. Löysin tosiasiassa monta tarinaa jotka erosivat hieman toisistaan. Ainakin voi sanoa että loru on siis lähtöisin Englannista vuosilta 1800-1840. Mistä nämä neljä asiaa ovat loruun tulleet tai paremminkin mitä ne merkitsevät.. yhdisteltynä eri jutuista ja lyhyesti laitettuna:

Jotain uutta tarkoittaa hyvää onnea ja menestystä morsiamen astuessa uuteen elämään aviovaimona. Se on optimismia kaikkeen uuteen elämässä. Jotain vanhaa on sidos morsiamen perheeseen, sukuun ja sen kunnioitusta. Jotain sinistä oli muinaisina aikoina uskollisuuden, puhtauden ja lojaalisuuden symboli. Se on henkinen väri, joka suojelee morsianta ja antaa uskollisuutta. Jotain lainattua ilmaisee morsiamelle sitä, että hänen perhe ja ystävät ovat hänen apunaan tärkeänä päivänä ja sen jälkeenkin. Tärkeää lainatussa on että se tulisi onnellisesti naimisissa olevalta henkilöltä. Morsian voisi näin lainata onnellisuutta ja viedä sitä mukanaan omaan avioliittoon.

Kuinkahan luotettavia nämä lähteet olivat :D kuitenkin..

Minun uutta on varmasti se yleisin, eli mekko. Muista en tiedä. Suunnitelmissa on ollut, että jotain vanhaa olisi morsiuskimpussa koru tai pieni kuva. Mielessäni on pyörinyt edesmenneen mummini rintakoru. Haluisin mummini päivään mukaan <3 Hän oli valtavan tärkeä minulle. Muita isovanhempia en valitettavasti kunnolla muista, mutta haluaisin heitäkin kunnioittaa. Löytyisiköhän kimppuun jotain molemmilta isoäideiltä, se olisi :')

(source)

Jotain sinistä olin suunnitellut että olisi kengät tai kynsien lakkaus. Nyt tuon lorun ja sen sinisen merkityksen vuoksi olen miettinyt jotain muuta.

(source)

Jotain sinistä voisikin olla isän paidasta pieni pala ommeltuna mekkooni..piiloon. Isähän se on joka suojelee morsianta, aina.

(source)

Viimeisestä -jotain lainattua- ei ole ideaa. Muistaakseni tästä olemme anoppini kanssa puhuttu, jos vaikka sieltä löytyisi lainattua. Ja onhan molemmat kaasonikin naimisissa, kuten suurinosa muista ystävistänikin. Eiköhän sekin selviä!

Mitkä on tai olivat teidän -jotain neljät-?

Hei ja aurinkoista talvipäivää!

Täällä taas ollaan! Onkin mennyt viikkoja etten ole päivitellyt mitään täällä. Itse asiassa on jäänyt kaiken kaikkiaan blogien lukeminen. Ja missasin täysin blogimorsianten hääillan! Pauliina, Kiira ja Hanna olivat järjestäneet varmasti upean illan. Kyllä harmittaa etten huomannut kutsua ajoissa! Olisi ollut huippua nähdä muita bloggaajia.

Blogimaailman sijaan olen keskittynyt muihin asioihin, joista en ajatellut sen ihmeemmin täällä blogissa kirjoitella.. Mutta miksipä ei? Eli siis, omakotitalo ja urahaaveet ovat olleet mielessä. Olen tehnyt työhakemuksia, yrittänyt etsiä avoimia paikkoja ja miettinyt mitä oikeastaan haluisin nyt tehdä. (Siinäpä vasta kysymys!) Minulla on monia kiinnostuksen kohteita ja voisin kuvitella itseni hyvinkin erilaisiin työtehtäviin. Vaikeaa tässä on se ettei töitä ole missään tarjolla. Kyllä se työllisyys tilanne tästä vielä paranee! Sitä odotellessa on yrittäjyys alkanut pyöriä mielessä enemmän ja enemmän. Hmm.. ;)

Omakotitalosta on unelmoitu mieheni kanssa. Olemme jopa talopaketti tarjoustakin pyydetty. Tonttikin olisi löytynyt, mutta sitten lähdimme haaveilussa täysin eri suuntaan. Entä jos remontoisimme vanhan puutalon omaksemme. Joissain näytöissäkin on käyty. Vanhan talon ostaminen vaatisi kuitenkin asiaan kunnolla perehtymistä ja onhan tässä kaikkea nyt meneillään. Tosiaan 14.6 olisi häät! Niiden suunnitteluun ei ole paljon energiaa käytetty. Tähän on tulossa muutos nyt!

Otinkin ratkojan käteen ja aloitin hommat. Hääpukuni tosiaan vaatii muutoksia enkä halunnut jättää niitä viime hetkeen. Ensin lähti vyö, luut ja nyöri.. seuraavaksi saumat auki! Edessä vielä yläosan muokkaus, vetoketjun ja nappien kiinnitys, ja mekosta vyötäröltä pituutta pois. Mielestäni tuo puku istuu paremmin ja pitsikuvio imartelee vartaloa jos lyhennyksen tekee vyötäröltä. Ja kaventaakin täytyy. Onhan siinä hommaa, mutta silti vie vähemmän aikaa kuin uuden valmistaminen. Tässä saattekin pientä sneakpeekkiä puvustani :D

 

Kihlajaiskuvaus

Minusta ja miehestäni ei ole montaa yhteiskuvaa. Vaikka olemme sen reilut 9 vuotta yhdessä olleet! Varsinaista kihlajaiskuvaakaan ei ole meistä otettu. Tähän on kuitenkin tulossa muutos. White & Knight -blogissa oli jo jokin aika sitten model call, jossa etsittiin pariskuntaa kuvauksiin. Kuvaaja on blogin pitäjän Pauliinan sisko, Anna Primaveran Katariina. Lähetimme sähköpostilla kiinnostuksemme ja meitä onnistikin! Pääsemme kuvauksiin tammikuun alussa. Ihanaa saada muutamia kuvia meistä kahdesta, ja vielä ammattilaisen ottamia!

(source)

(source)

Kerroimme hieman meistä pariskuntana ja toiveistamme valokuvauksen suhteen. Halusimme lumisen metsämaiseman taustaksi, allemme muutaman lampaantaljan, viltin ympärillemme ja ehkäpä kaakaomukit käteen. Fiilis kuten yllä olevissa inspiskuvissa. Katariinalla olikin paljon vinkkejä mahdollisten kuvauspaikkojen suhteen. Tässä kun takapihalle katsellessa täytyy miettiä että pitäisköhän ruohonleikkuri käydä hakemassa ...taidamme sanoa hyvästit tuolle idealle.

Suomenlinna oli toisena vaihtoehtona, mutta sääennuste näyttää sadetta ja tuulta, joten onkohan sekään hyvä paikka? Tietäisiköhän joku persoonallisen paikan kauvaukseen Helsingissä? Sopisikohan Espan puisto? Tai pääsisikö jonkun rakennuksen katolle? Vinkkejä otetaan siis vastaan! Toivoisimme ihan niitä :) Me emme tunne Helsinkiä kuitenkaan niin hyvin.

(source)

(source)

Joulun ajan hiljaisuus

Joulu meni <3 Blogikin hiljeni joulun ajaksi. Tosin tuntui ettei täällä kotona niin hiljaista ollut. Siivouksen ja erityisesti pyykkien parissa mennyt suurin osa päivistä. Ne on nämä lapsiperheiden erilaiset riesat.. Uuteen vuoteen taas paljon viisaampana ja kokeneempana. Voi kun se aurinkokin näyttäytyisi niin saisi energiatasot nousemaan! 

Meidän jo perinteeksi muodostuneet joulutervehdykset perheelle ja ystäville, isotätini reseptillä kotijuustoa ja tryffeleitä.

Hyvät lahjat

Joulun aika <3 ihanaa aikaa. Itse olen täysin jouluihminen ja nautin oikeastaan lähes kaikesta jouluun liittyvästä. Kyllä, lahjat mukaan lukien. Ja se paketoiminen on parasta! Olen joskus lukenut että saippuasarja-gurun Aaron Spellingin kotona olisi ollut paketointi huone. Oih ihana (ja turhuus)! Vähän eksyin aiheesta. Tänä vuonna tuli kuitenkin ensimmäisen kerran sellainen ahdistus lahjojen suhteen. Meillä tosiaan on aikamoista kiirettä ollut ja täten lahjojen mietintä on jäänyt täysin. En haluisi antaa mitään turhaa, koska maailma on jo tavaraa täynnä. Monena vuonna olen miettinyt että antaisin lahjarahat hyväntekeväisyyteen. Muina vuosina se on unohtunut, mutta tänä vuonna päädyinkin selailemaan Internetissä hyväntekeväisyys kohteita. Enää ei tarvitse miettiä mitä meidän tutut saavat joululahjoiksi, eikä tarvitse käyttää olematonta aikaa tarpeellisten ja mieluisten lahjojen pohdintaa. Yritämme vain löytää mikä hyväntekeväisyys lahjakortti olisi kenenkin mieleen.

Näiden sivujen kohteet ovat ainakin lahjan tarpeessa:

Lastenklinikan osasto 10

Toisenlainen lahja

World Vision

Nenäpäivä

SOS-Lapsikylä

Suomen Luonnonsuojeluliitto

WWF 

Ohi Älä Käy

Pelastakaa Lapset 

Pelastusarmeija

Ja täältä löytää vielä lisää kohteita:

Lahjoitus

Tuossa on siis lista vinkkinä muillekin joululahjoja vielä miettiville. Sivuja selaillessa tuli mieleen että tekisi mieli haastaa bloggailijat tähän. Toisaalta useat antavat osansa hyväntekeväisyyteen ihan omassa rauhassa, kuuluttamatta sitä blogissaan tai muuallakaan. Joten mainitsenkohan vain, että pienikin apu on tarpeen ja samalla säästää omaa aikaa, bensaa ja hermoja. (Ainakin meillä hääbloggaajilla tuo aika ja ne hermotkin voivat olla joskus aika vähissä..) Voisi itku itselleni tulla jos jouluaattona kun läheiset on ympärillä ja asiat hyvin, saisin lahjan sijasta esimerkiksi lahjakortin "lapselle elämä" tai "koulutarvikkeet".

Elämä 20,00 €

Lapselle turvallinen elämänalku

Tällä lahjalla vähennetään äitien ja vastasyntyneiden kuolemia synnytyksen yhteydessä. Kehitysmaissa ne ovat yhä yleisiä. Koulutus, tiedotus ja äidin pääsy jo odotusaikana terveyspalvelujen pariin antavat lapselle vahvan alun elämään. Lahjan avulla lapsen terveyttä seurataan kokonaisvaltaisesti ensimmäisten elinvuosien aikana.

Koulutarvikkeita 25,00 €

Koulutarvikkeita lapsen koulutuksen tukemiseksi

Lasten koulutus on avain köyhyyden kierteen katkaisemiseksi. Lahjaksi annetaan kyniä, vihkoja, reppu, koulupuku tai lukukausi- ja koemaksut köyhälle lapselle tai koululle Intiassa tai Keniassa. Vaikka peruskoulutus on maksuton, koulutarvikkeet täytyy kuitenkin kustantaa itse. Tämän lahjan ansiosta yhä useamman lapsen toive toteutuu ja he pääsevät kouluun.

 

Nyt täytyykin miettiä miten saisi korteista ihanat paketit :)

(source)

Autosaattue ja "wedding wands"

Appiukko ja anoppipuoli, kyllä se on sana, olivat kesällä Pärnussa ja näkivät siellä muutamatkin paikalliset häät. Eivät siis osallistuneet, vaan ravintolassa istuessaan olivat nähneet kun juhlaväki kiersi autoilla toria ympäri ja ajajat soittivat torvia koko ajan. Oli kuulemma ollut todella vaikuttava näky! Autoissa oli lisäksi jonkunlaiset viirit, jotta ne tunnisti samaksi porukaksi..? Olisin kuvitellut sen tööttäilyn riittävän. Apit varmaan puoliksi vitsillä sanoivat että meillehän sellainen myös sitten. Jos päädymme keskustan kirkossa vihkimiseen, niin siinähän olisi täydellinen paikka mennä kirkkoa ympäri. Sitähän asukkaat haluavatkin! Eihän täällä eräät jo valita jos auton kierrokset nousee yli yhden, niin vedetään nyt vielä vaikka viisi kierrosta rinkiä torvet soiden :D Saisimme varmasti jokunen auton meidän perään juhlapaikalle asti. Mutta kyllähän onnistuneet häät nyt muutaman kuokkavieraan vaatii.

Varmasti upea kokemus ja luo todellisen juhlafiiliksen, mutta epäilen että osattaisiinko täällä ottaa sellaista hyvin vastaan. Onko joku nähnyt tai kuullut vastaavasta? Enkä kyllä liiemmin haluaisi herättää kaikkien ohikulkijoidenkin huomion meihin, ei kiitos. Sitä saa ihan varmasti tarpeeksi sinä päivänä.

Tästä voisi tehdä omaan makuuni hieman maltillisemman version. Vierailla voisi olla sellaiset "liehuttimet" mitä heiluttelisivat ikkoinoista. Onko niillä joku parempikin sana, englanniksi wedding wands. Olin muutenkin sellaisia miettinyt riisin tilalle. Juhlapaikalla lapset varmasti tykkäisivät niistä. Saisipa meidänkin poikien miekkailu muokattua häihin sopivaksi. *suloista pientä helinää* :)

(source)

(source)

(source)

Chic & Rustic

Nyt olen löytänyt meidän häitä kuvaavan sanaparin! Eikö olekin tärkeää? Jotenkin nuo kaikki rustiikkiset hääideat ovat olleet mieleeni, mutta silti eivät ole tuntuneet omalta. Nyt tuntuu. Kun se on oikealla tavalla hyödynnetty. Tein hieman inspiskollaasia meille. Olen kollaasi-ihminen :) se on usein suunnittelutyön alku. Se on se mihin palaan jos alan eksyä reitiltä. Se on yhdistelmä sävyistä, fiiliksestä ja materiaaleista.

(source, source, source, source, source, source, source, source, source, source, source)

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/10783025/?claim=qekamrytjw2">Follow my blog with Bloglovin</a>

Rakkaat ystävät!

Meillä taitaa olla ihan parhaimmat ystävät! Saa kyllä olla kiitollinen niistäkin. Vaikka perheen perustettua ja rivitaloon muutettua on jäänyt vähemmän aikaa ystävien näkemiseen, eivät ne mihinkään ole kadonneet. Samat kiireethän ovat suurella osalla ystävistäkin.

Aikaisemmissa jutuissa kyselin apua painopaikkojen ja miesten vaatteidenkin osalta. Yksi ystäväni soittikin ja vinkkasi yhdestä lähistöllä sijaitsevasta painopaikasta. Kiitos J! Toinen kaveri laittoi facebookissa viestiä heidän perheen suosimasta Miesten Pukeutumispalvelu Talla Stenbäckistä. Kiitos N! Näistäkään ei olisi ollut mitään tietoa ilman vinkkejä, eli nyt vain ottamaan selvää näistä. Tampereen lähistöllä oleville muille morsmaikuille hyvä linkki tuo Stenbäck. Vaikuttaisi ammattitaitoiselta täydenpalvelun paikalta :)

Kaiken kukkuraksi löysin loppuviikosta postilaatikosta ihanan yllätyskirjeen ja tunnistin heti käsialan kuoressa. Se kuului Lahdessa asustavalle rakkaalle ystävälleni ja kuoresta löytyikin pieni hääinspis-paketti arkasteluja varten. Kiitos S! Harvoin mitään kirjeitä -eisiislasketalaskuja- postissa tulee ja vielä tuollainen hellyyttävä ajatus. Ystävää auttava ja sydäntä lämmittävä <3

Meille ovat myös monet kaverit tarjoneet apua hääsuunnitelmissa ja juurikin niissä arkarteluissa. Ja tietenkin iso kiitos kuuluu kaasoille ja bestmaneille, kun lähtivät hommaan mukaan! Eihän meillä varmaan sen suurempia hommia heille ole kuin polttarit ja häissä vieressä tukena oleminen. Mutta eipä kukaan tainut edes kysyä että mihin on lupautumassa :)  Toista bestmaneista pyysimme seremoniamestariksi ja iloksemme hän siihen suostui. Eiköhän me kaikkien näiden ystävien avustuksella saada kunnon juhlat järjestettyä.

Viikko meillä on mennyt samaa kiireistä tahtia, etten ole juuri tietokoneelle edes ehtinyt -enkä yhtenäkään päivänä kauniita ja rohkeita nähnyt! :D Veljeni on käynyt tosiaan Suomessa ja vietimme meidän perheen joulua jo. Lahjaa on vaikea keksiä ihmiselle joka ei voi matkalaukkuunsa kovin isoa ja painavaa mukaan kotiin ottaa. Shanghai taitaakin hänen kotinsa nykyään olla. Annoimmekin muun muassa piparipullaa mukaan, jotta voi sitten joulua fiilistellä siellä Kiinanmaalla.

Yhdet ystävät piipahtivat meillä iltakahveella ja toivat meidän kotiin joulupuun :) Tuollaista vihreätä tämä koti kaipaakin! Käykäähän kurkkaamassa tämän ystäväni varsin ihastuttava blogi Puolimatkassa.

Muutoin illat ovat menneet ommellessa. Päätin tiistaina valmistaa itselleni mekon perjantain juhlia varten. Meillä oli miehen työn puolesta yhden yhdistyksen 20-vuotisjuhlat. Kaavoja piirtäessä, leikatessa ja ommellessa illat yön myöhään menneet.

 

Sain mekon valmiiksi ja meistä otettiin vihdoin edes yksi yhteiskuva :) Seuraavana aamuna herättiinkin todellisuuteen. Mummulta oli tullut viesti että Lucan kanssa oli yö valvottu korvan takia. Sängystä ylös, suihku, aamupala ja nopeeta kipeän rakkaan luokse ja lääkärille. Täällä on nyt toipilaan kanssa katseltu Disneyn vanhoja piirrettyjä. Palaillaan hääsuunnitelmiin kun ollaan poika saatu terveeksi.

Eikös tässä ole kohta Thanksgiving Day tulossa? Kuinka kiitollisia te olette teidän ystävistä?

Viikonlopun jatkot!

Kiireitä ja kysymyksiä

Kiirettä tosiaan on pitänyt, kuten aikaisemmasta postauksesta saattoi ymmärttää. Viime kuukaudet ovat kyllä olleet sellaista menoa varsinkin perheen isännällä. Hänellä on ollut pitkiä työpäiviä, viikon työreissu, taloyhtiön hallituksen kokouksia ja näiden lisäksi yksi wc-remppa. Wc-remontin suunnittelussa olin minä mukana asukkaiden kanssa, mutta mieheni toteutti sen putki-ja sähkömiesten kanssa. Siellä miehellä on siis monet illat ja viikonloput menneet. Vaikka tykkääkin rakennushommista niin onhan hän väsynyt ollut kun vihdoin kotiin on ehtinyt.

Ja väsynyt olen ollut myös minäkin. Tosin minä sen vuoksi etten ole juuri kotoa päässyt poistumaan. Omaa aikaa ei ole ollut. Lapset ovat kiintyneet tietenkin minuun nyt enemmän. Vaikka isi olisi kotona niin "äiti kaataa maidon, äiti auttaa, äiti pukee, äiti nukuttaa". Kiitos, olenhan aina mammanpoikia toivonut :) Oma aika on kuitenkin niin vähissä että on sen huomannut mielialassa. Olen aina tehnyt kaikenlaisia askarteluja, kalusteiden kunnostuksia, ompelutöitä ja sisustusjuttuja. Jotkut kaipaa äitiyden ohelle rentoutumista ja vaikka hyvää kirjaa, itse rentoudun touhuamalla kaikenlaista. Se ettei mitään ole ehtinyt tekemään on alkanut ihan ahdistaan. Mies huomasikin tämän harmituksen ja keksi loistoidean. Hän voisi lähteä viikonlopuksi poikien kanssa isovanhemmille. Saisin ihan oman viikonlopun! Ihanaa <3 Siitä haaveileminen loppui kun Alex pulautti aamupalansa lattialle. Kakki suunnitelmat unohdettiin. Oksennustauti?! Reilu vuorokausi tässä nyt mennyt ettei mitään ole kellekään tullut. Olikohan syynä siis vain täydellä vatsalla riehuminen?

Onneksi olen nyt iltaisin saanut omaa aikaa ja päässyt touhuamaan kaikenlaista. Kiitos Tuomas! Asiat alkaa pikkuhiljaa edetä.

Tälläisen kiireen ja Bad Hair (& no make up) WEEKin aikaan on hyvä että lökäpökät ja tennarit jaksaa päällensä pukea, laittaa pojat autoon ja suhauttaa nopeeta ystävän luokse. Ystävät ovat tärkeitä!

Kiirettä aiheuttaa minulle usein myös se etten osaa pyytää apua tai en halua delegoida mitään hommia muille. Nyt kuitenkin päätin kysyä apua teiltä :) Monta päivää olen kuluttanut kutsuja miettiessä. Mistään ei ole löytynyt paksua oikean sävyistä harmaata kartonkia tai oikeestaan mitään paksua kartonkia. Haluisin oikein paksua, mikä ei taitu, ja siihen joko painetaan teksti tai sitten laitetaan toinen paperi päälle johon on tulostettu teksti. Yhdessä painopaikassa olen ehtinyt tarjousta käydä kysymässä ja summa tuskin alle 200 euron pysyisi. Siis puhuimme 50:stä kappaleesta kutsuja. Minä ja mieheni tekisimme siis itse Indesignilla kutsut ja painopaikalle jäisi vain painaminen ja materiaali. Onko tuo normaaliluokkaa?
Eli...

• Osaisiko joku suositella hyvää painopaikkaa? 
• Ja / tai mistä saisi paksua kartonkia kutsuja varten?

Toinen kysymys. Veljeni asuu Shanghaissa ja on nyt saapunut viikoksi Suomeen. Hän taas kyseli tuliaistoiveita, mutta emme ikinä keksi mitään. (Paitsi meidän pojat, angry birdsejä, angry birdsejä..) Tuntuu että kaikkihan sieltä Kiinasta tilailee, mutta osaako joku neuvoa olisko siellä paikan päällä ostettavissa jotain häitä varten? Kelluvia paperilyhtyjä ja miehen puvun teettämistä olemme miettineet. Mutta emme halua veljeäni kauheasti vaivata näillä, eli..

• Onko vinkkejä helppoihin Kiinasta tuotaviin tuliaisiin?

Isänpäivä rusetit

Niin se Isänpäiväkin meni. Kovasti piti tännekin laittaa juttua suunnitteluista ja kuvia toteutuksesta, mutta aika ei joustanut. Meidän perheen isä sai pienen "peruslahjan", kortin ja saunaillan poikien kanssa kun minä siivosin koko kämpän. Saunailta meidän poikien kanssa ei kyllä kovin rauhallinen hetki ole :D mutta ainakin pääsi sen jälkeen pujahtamaan puhtaisiin lakanoihin. Parhautta!

Minun isälleni, Tuomaksen isälle, isäpuolelle ja "vaaripuolelle" annoimme rusetit. Kukaan heistä ei tainnut omistaa rusettia ja olihan meillä taka-ajatuskin. Näin meidän isät (kaikissa muodoissa) voisivat laittaa rusetit häihimme. Rusetin mukana tuli Lucan askartelema kortti runolla, jossa mainittiin "..Tänään juhlimme meidän isiä. Rusetti kaulassa hääpari *****sia". Sanoimme kyllä että saavat itse päättää mitä häihin laittavat, mutta onhan ainakin mahdollisuus rusettiin. Kuulemma tykkäsivät hauskasta lahjasta. Minun isän runo päättyi hieman erilailla kuin muiden. "..Nyt kysynkin sulta? Mut alttarille saatathan, isikulta?". Ja kyllä mielellään saattaa. :)

Rusetti-idea lähti siis siitä, että Tuomas laittaa häihimme rusetin. Rusettia hän on muutenkin suosinut juhlapukeutumisessa lähiaikoina. Se taitaakin olla ainut päätetty asia hänen pukeutumisessaan. Itse ehkä toivoisin hänen päätyvän smokkiin, josta on joskus puhetta ollut, mutta nyt Tuomas on alkanut pohtimaan harmaata pukua.

(source, source, source)

Ihana yhdistelmä olisi harmaa puku, henkselit ja rusetti. Sellainen rento-setti. Ja sitä samaa tyyliä meidän pojille lukuunottamatta takkia. Muutenkin harmaa puku on hieman rennompi kuin mitä smokki olisi, omasta mielestäni. Se mietityttääkin, koska oma pukuni on hieman elegantimpi/iltapukumainen ja täten sopisi smokin kanssa mainiosti.

(source, source, source)

"Smokki & iltapuku" -hääpareja. Mielestäni keskimmäisessä on ihan liikaa blingiä, mutta ensimmäinen pari on täydellinen! Heidän häät muutenkin tyyliltään juuri passelit (kun käy tuosta lähde-linkistä kurkkaamassa). Morsiamen kimppu tuo ihanalla tavalla luonnonläheisyyttä ja huoletonta fiilistä. Toivoisin kieloja meidän häihin ja niillä ehkä saisimme tuota lämminhenkistä tunnelmaa, jottei menisi liian fiiniksi smokin kanssa. Ja vielä, kuinka upeasti haaveilemani kieloviehe tulisi esiin tummassa puvussa!

(source)

Tuomashan toki itse valita pukunsa. Täytyisi päästä sovittelemaan johonkin, kunhan se aika antaisi hieman periksi :) Mikähän olisi paras paikka sulhasen puvun sovitukseen? Vinkkejä otetaan vastaan..

Valokuvaajamme Jari Lam!

Vaikka aikaisemmin mainitsinkin suunnitelmien menneen mönkään, niin on meitä monessa asiassa onnistanutkin. Häävalokuvaajan löytäminen on yksi niistä. Hän on Jari Lam! Facebookin Häät kuviksi sivustolta löysin ja mieheni kanssa tykästyimme kovasti hänen kuviin. Hänen kuvissa oli se jokin mikä sai meidät vakuutteneiksi että tässä on meidän valokuvaaja. Moni on taitava kuvaaja, osa osaa taltioida tunnelman. Hänellä näyttää olevan tämä taito. Voisihan häntä kehua enemmänkin, mutta annettaan kuvien puhua puolestaan. Kuvat ovat siis hänen blogistaan poimittuja.

 

Erittäin tyytyväisiä ollaan että Jari löydettiin! Viimeiseksi vielä yksi kuva, joka pysäytti minut. Sanallinen ilmaisu ei ole parhain puoleni enkä osaa sanoiksi laittaa mikä tässä kiehtoo, kiinnostava otos!