1/30/2014

Hei ja aurinkoista talvipäivää!

Täällä taas ollaan! Onkin mennyt viikkoja etten ole päivitellyt mitään täällä. Itse asiassa on jäänyt kaiken kaikkiaan blogien lukeminen. Ja missasin täysin blogimorsianten hääillan! Pauliina, Kiira ja Hanna olivat järjestäneet varmasti upean illan. Kyllä harmittaa etten huomannut kutsua ajoissa! Olisi ollut huippua nähdä muita bloggaajia.

Blogimaailman sijaan olen keskittynyt muihin asioihin, joista en ajatellut sen ihmeemmin täällä blogissa kirjoitella.. Mutta miksipä ei? Eli siis, omakotitalo ja urahaaveet ovat olleet mielessä. Olen tehnyt työhakemuksia, yrittänyt etsiä avoimia paikkoja ja miettinyt mitä oikeastaan haluisin nyt tehdä. (Siinäpä vasta kysymys!) Minulla on monia kiinnostuksen kohteita ja voisin kuvitella itseni hyvinkin erilaisiin työtehtäviin. Vaikeaa tässä on se ettei töitä ole missään tarjolla. Kyllä se työllisyys tilanne tästä vielä paranee! Sitä odotellessa on yrittäjyys alkanut pyöriä mielessä enemmän ja enemmän. Hmm.. ;)

Omakotitalosta on unelmoitu mieheni kanssa. Olemme jopa talopaketti tarjoustakin pyydetty. Tonttikin olisi löytynyt, mutta sitten lähdimme haaveilussa täysin eri suuntaan. Entä jos remontoisimme vanhan puutalon omaksemme. Joissain näytöissäkin on käyty. Vanhan talon ostaminen vaatisi kuitenkin asiaan kunnolla perehtymistä ja onhan tässä kaikkea nyt meneillään. Tosiaan 14.6 olisi häät! Niiden suunnitteluun ei ole paljon energiaa käytetty. Tähän on tulossa muutos nyt!

Otinkin ratkojan käteen ja aloitin hommat. Hääpukuni tosiaan vaatii muutoksia enkä halunnut jättää niitä viime hetkeen. Ensin lähti vyö, luut ja nyöri.. seuraavaksi saumat auki! Edessä vielä yläosan muokkaus, vetoketjun ja nappien kiinnitys, ja mekosta vyötäröltä pituutta pois. Mielestäni tuo puku istuu paremmin ja pitsikuvio imartelee vartaloa jos lyhennyksen tekee vyötäröltä. Ja kaventaakin täytyy. Onhan siinä hommaa, mutta silti vie vähemmän aikaa kuin uuden valmistaminen. Tässä saattekin pientä sneakpeekkiä puvustani :D





4 kommenttia:

  1. Kadehdin kyllä ihmisiä, jotka omaavan noin paljon kädentaitoja. Itse en ikinä uskaltaisi tehdä hääpuvulleni itse mitään, vaikka en nyt ihan peukalo keskellä kämmentä olekaan syntynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se vähän(paljon) jännittää, mutta sehän on vain hyvä asia. Silloin oppii jotain uutta..eikuin kokeilemaan vain! :)

      Poista
  2. Kiva kun olet palannut blogin pariin! :) Ihana kun olet taitava ja pystyt itse fiksailemaan pukusi, vautsi! Hih, me voidaan joskus pitää minimiitti Hämeenlinnassa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti se onnistuu niin kuin olen suunnitellut :) Ja minimiitti olisi mahtava! IOlen miettinyt että yllättävän monella entisellä tai nykyisellä blogimorsiamella on yhteys Hämeenlinnaan..mikähän tässä paikassa on :D

      Poista