Herkkuleipä

En ole kokki enkä mikään leipuri, mutta joitain bravuureja minulla on. Tämä leipä on yksi. Leivässä on kova kuori ja pehmeä, reikäinen sisus. Ne reiäthän on parhaita! Leipä on vielä mielestäni upean näköinen. Ja mikä parasta; se on makoisaa.

No ehkä parasta tässä leivässä on kuitenkin sen valmistus. Helppo, "nopea" tehdä ja onnistuu takuuvarmasti. Nopealla en tarkoita koko prosessia vaan oman työn osuutta. Kokonaisuudessaan leipää joutuu odottamaan vuorokauden, mutta itse leipää ei tarvitse vaivata. Leipä taitaakin kulkea nimella vaivaamaton leipä.

0,5tl kuivahiivaa

3,5dl vettä

2tl suolaa

6dl vehnäjauhoja

1dl ruisjauhoja

kuorallinen siemeniä

valurautapannu!

Sekoita kulhossa reilusti kädenlämpöiseen veteen hiiva. Lisää suola, jauhot ja siemenet. Taikinaa ei tosiaan tarvitse vaivata, sekoittaa vain. Peitä kulho ja anna kohota 12-18 tuntia.

 

Kaada tämä hieman kupliintunut taikina hyvin jauhoitetulle alustalle. Kääntele lastalla muutamia kertoja reunoilta keskelle. Niin että taikina alkaa muuttua hieman enemmän taikinamaiseksi. Kuitenkin löysää. Nosta taikina hyvin jauhoitetulle liinalle, joka on esim. laakeassa kulhossa, käännä liinan reunat päälle ja anna nousta noin tunnin. Uunin voi laittaa jo lämpenemään 225 asteiseksi. Ja samalla laittaa valurautapannun uuniin. Tarkoitus olisi että valurautapannu olisi kuuma kun taikina kaadetaan sinne, ettei taikina jäisi niin paljon pannun reunoihin kiinni. 

Tunnin kohoamisen jälkeen ota uunista pannu ja kumoa taikina sinne. Kansi päälle ja puoli tuntia uunissa. Sitten kansi pois ja 250 asteisessa 20 minuuttia. Tadaa! Leipä kaadetaan kulhosta jäähtymään. Jos kerkee sitä tekeen ennen ensimmäisten herkuttelijoiden saapumista.  

 Pienet kädet heti apajilla.

NAM!

The Dress, the One, the White One!

Olen valmistunut artenomiksi. Olen todella tarkka hääpuvun suhteen. Enkä ole oikeestaan löytänyt täydellistä mekkoa itselleni, joten olinkin päättänyt valmistaa puvun itse. Saisin juuri sellaisen mistä haaveilen ja säästäisin rahaa. Vai?

Halusin kuitenkin käydä kokeilemassa hääpukuja, onhan se ainutkertainen kokemus. Samalla varmistaisin että suunnittelemani malli sopisi vartalolleni. Kaasojen kanssa lähdinkin matkaan. Ihana ystäväni olikin varautunut spesiaalipäivään ja ottanut mukaan kuohuvaa ja herkkuja! (Kyllä, kuohuva oli alkoholitonta.)

Kokeilin luultavasti kymmentä eri mekkoa. Jotkut oli päällä sekunnin. "Ei, pois tämä, seuraava kiitos". Joitain mietiskelin. Muutamasta saatiin makeet naurut kaasojen kanssa, "Ei tosiaan!". Upeita mekkoja, mutta ei minulle. Hieman harmitti kuitenkin etten löytänyt valmista mekkoa. Säästäisihän se kovalta työltä ja stressiltä. Loppuisi morsiamen äidin painajaiset, jotka yllä mainittu päätökseni oli aiheittanut.

ei siis tämä!

Viimeinen mekko oli vielä sovittamatta. Siinä oli potentiaalia, mutta jo henkarissa roikkuessa huomasin muutoksen tarpeet. Mekko päälle ja hymyhän se sieltä tuli. Pieni innostus. "Jos tuon poistaisi, kaventaisi, lyhentäisi...kiinnityksen vaihtaminen?". Jouduin siristeleen silmiä kun mietin miltä puku näyttäisi muutosten jälkeen. Innostus ja se etten halunut ottaa mekkoa pois oli merkki. Katsoin hintalappua ja huomasin mekon nimen. Tunnistin sen. Tämä on yksi jota olen joskus ihaillut internetin maailmassa! Jännitti vähän, olinhan tehnyt päätöksen. Niin tosiaan olin tehnyt päätöksen. Niinhän se päätös meni ulos ikkunasta ja kotimatkalla autossa olikin neljäs matkustaja. Se mekko! Ja se mekko oli upea!

Kiitos kaasoille ihanasta päivästä! Ja siitä että olette kaasojani. Kuvat ovat kaasoni Piian ottamia.

Home made -purnukat

Haluisin häihimme mahdollisiksi vieraslahjoiksi jotain omatekoista -Home Made! Mielessä onkin pyörinyt pieniin pilttipurkkeihin valmistetut hillot tai marmeladit. Kauniit etiketit kylkeen, kannen päälle kangasta tai mahdollisesti kannen maalaus?

(source)

(source)

Häämme ovat kesän alussa. Silloin ei taida olla tehnyt vielä marjat tai hedelmät satoaan. Joten nyt olisi viimeiset hetket. Nimittäin omenoita ja luumuja on vielä puissa näkynyt. Onko outoa säilyttää n.9 kuukautta purnukoita kotona? Ja antaa ne sitten kun käyttöaikaa olisi enää n. 3 kuukautta? Mietinkö taas liikaa? Ja mistä niin paljon pilttipurkkeja? Kaksi pientä lasta, mutta ei purkkeja.

(source)

(source)

Kotitekoiset ovat aina olleet mieluisia. Ehkä kapinoin nykään niin paljon kaikkea kasvavaa tarpeetonta roinan ja krääsän tuottamista. Jollei nämä sitten olisi häihin vieraslahja, niin kiva idea jouluksi! Rakkaudella valmistettu.

Kauniita ja Rohkeita

Kauniit ja Rohkeat. Mitähän muutakaan olen vuosien tauon jälkeen päätynyt katselemaan. Olen kotiäiti, haaveilen häistä, yritän löytää aikaa neulomiseen, vaatteiden tekoon, puutarhahommiin ja olen koukussa Kauniisiin ja Rohkeisiin. Niimpä! Mutta sehän on tälläiselle häähöppänällä täydellinen ohjelma. Ei mene viikkoakaan ilman ettei jonkun häitä vietettäisiin, muisteltaisiin tai keskeytettäisiin. Ideoita siis! Nyt junnataan paikoillaan Hopen ja Liamin häissä. Ihastuinkin heidän häissä (niitäkin on kertynyt noin nuorille jo monta!) noihin "viireihin". Todella upean näköiset, kun tuulessa heiluvat. Ja yksinkertaisesti ajateltuna -eihän tuohon mene kuin vähän puuta ja kangaskaistaleita! Puut voi häiden jälkeen muuttua polttopuuksi ja kankaatkin ottaa käyttöön. Pystypuu, poikkipuu ja siihen kangasta. Tadaa!

(kuvalähde)

(kuvalähde)

 

 

 

 

 

 

 

Syksyinspis

Parasta kesän jälkeen on kaivaa kynttilät esiin, poimia omenat ja kerätä kauniit lehdet talteen. Pionin punertavat lehdet olivat puutarhassa paikkaansa etsivän näköiset. Paikka löytyi.

Syksyn alkuun osui ystäviemme tytön syntymä. Hennon vaaleanpunaisia vaatteita kaupoissa hypistelin, pienen leivän leivoin ja suloista tyttöä pääsimme ihastelemaan. Kauan olen leivän reseptiä hionut. Nyt tuntuu olevan hyvä. Hieman erään valmistajan simpukkaleivän makuista, NAM!

Naimisiin 2014

Blogissa suuressa osassa tulee luultavasti olemaan kauan odotetut häät. Kielon päivänä 2014 pitäisi siis mennä naimisiin!

Kihloihin mieheni kanssa menimme loppukesästä 2012. Yleensä olen aikamoinen etsivä ja yllätykset eivät pysy minulta salassa, mutta tässä mies onnistui. Hän oli järkännyt pienen irtioton arjesta -ravintola ja kesäteatteri illan. Teatterissa emme käy juuri ollenkaan. Nyt oli kuitenkin niin kehuttu kesäteatteri, että harmittelin juuri muutama päivä ennen tuota iltaa ettemme kerennyt kesän aikana käymään. Taisin katsoa lippujakin, mutta mies ei innostunut. Koska oli jo järjestänyt kaiken!

Tuona päivänä mies tuli töiden jälkeen kotiin ja ilmoitti että lähtö n. tunnin päästä -valmistauduhan. Okei, kyllähän tässä vaiheessa arvasin että oliskohan sormus sormessa illan päätteeksi. (Olihan sitä odotettu ja sormuskin jo katsottu.) Yhteisiä vuosia oli tuolloin jo kahdeksan täynnä. Olin joskus maininnut etten tarvitse mitään yltiö suurta yllätystenketjua, vaan ihan pieni aito hetki olisi sopiva. Valmistauduinkin ripeesti ja aloin laittamaan poikiemme tavaroita kasaan. Niin, lapsiakin meille oli jo kaksi rakasta siunaantunut! Hetken päästä soikin ovikello ja mummu ja pappa sieltä saapuivat hoitamaan lapsia illaksi. Mies onnistuikin siis yllättämään minut ja ilta oli ihana, aito, pieni irtiotto arjesta.

Hääpäivän päätimme hieman kihlojen jälkeen, mutta juhlapaikkaa olin katsellut jo ennen sormuksia. Otinkin heti kihlojen jälkeen yhteyttä juhlapaikkaan ja kävimme tutustumassa. Päivän päätettyämme varasimme paikan heti. Se oli oltava se! Juhlapaikalla vierailustamme onkin vierähtänyt jo lähes vuosi ja silloinkin paikka oli vielä viimeistelyä vailla. Jotta saisi hääsuunnitelmat kunnolla vauhtiin -tänään piipahdamme Kielorannassa uudestaan!

Alkupamaus

Vähän kuin alkupamaus. Tästä se alkaa. Katsotaan mitä saan aikaan Valkoiselle Paperille. Ideoita, intoa ja unelmia nuori nainen täynnä.