Kotona

Meillä on laitettu kotia kuntoon. Viimeiset rempat -listat- saatu paikoilleen. Huonekalut löytäneet kolonsa ja tavarat saatu järjestykseen. Jotenkuten ainakin! Se on ihme kuinka nopeasti monta vuotta To Do-listalla olleet asiat saa hoidettua, kun vain ottaa itseään niskasta kiinni. Ainahan toki hommia on, mutta sehän on vain hyvä. Tässä minun bloggausympäristöä.

 

 

 Ilokseni nämä kuvat löytyivät koneelta, kamerani muistikortti kun sanoikin poks. Ei se mitään. Olo on niin onnellinen nyt, ettei haittaa. Aloitin nimittäin työt! Ihme on sekin kuinka paljon työnteosta saa energiaa.. tai tässä tapauksessa se taitaa olla se vaihtelu mikä virkistää :)

Bloginurkkaus -haaste ja suunnanvaihdosta

IhaNainen Puolimatkassa-blogin Jenni haastoi minut paljastamaan bloggauspisteeni. Näettekin nyt tämän päiväsen blogi-hetkeni. Pojat päikkäreille. Useimmiten kuitenkin Luca skippaa unet ja lukee, leikkii tai katsoo ohjelmaa. Kahvit tulemaan ja tietokone esille. Näin seesteinen nurkkaukseni on! :D Siinä näette yhden meneillään olevani projektinikin. Keittiön pöydästä maalit pois ja uuteen uskoon!

Kahvin kanssa nautin hieman tummaa suklaata. Tänään oli Reilun kaupan suklaata ja se onkin todella herkullista! Oikeasti niin pehmeätä, maukasta ja sopivaa juuri kahvin aveciksi. Muistitikkuja ja -vihkoja riittävästi? Ideoita tulee mitä-milloin-missäkin ja mustaa valkoiselle täytyy saada heti..

Elämässä on nyt menossa kyllä hektiset hetket ja bloggailu on harmikseni jäänyt todella vähäiseen. On mennyt päiviä etten ole tietokonetta aukaissutkaan. Jos sen olen ehtinyt tehdä, niin se on tapahtunut sohvan uumeksissa ja puoliunessa. Mutta tämän päivän mallin mukaan toivoisin bloggailu hetkeni tapahtuvan :)

Parissa viikossa on ehtinyt tapahtua taas niin paljon. Olen saanut töitä(!), pojat hoitopaikan, käyty tutustumassa siellä, tehty asuntoomme viimeisiä "remppoja", asuttu evakossa vanhemmillani (lomailevat itse lämmössä) ja eilen vihdoin saimme laitettua asuntomme myyntiin. Huh huh! Olen myös vähän pohtinut blogiakin, hääblogi? Hääaiheisia postauksia on vaikea tehdäkin, jollei häitä ole ehtinyt edes miettiä. Asiat ovat kyllä hitaasti edenneet, mutta onko niistä aikaa bloggailla. Onko ne teidän muiden mielestä lukemisen arvoisia asioita :) ja entäs kun haluisin bloggailla aivan muusta. Esimerkiksi näistä pikkuprojekteistani, kuten tuo pöytä. En aio ottaa tästäkään asiasta stressiä, joten pelkästään hääblogi tämä ei tule olemaan. Toivottavasti jaksaisitte lukea muitakin höpötyksiäni! Lukijoiden kommentit ovat blogin pitämisen arvoisia, mutta blogia tykkään pitää itselleni mieluisista ja inspiroivista aiheista. Ja häät ovat vain osa kaikesta.

Se siitä. Pöydällä näkyikin vilausta pienestä kokeilustani. Kutsuihin on suunnitteilla valkoista valkoisella. Valkoinen kirjekuori ja siihen sinetti. Naru menee vielä mietintään. Miltä näyttää? Uusi sukunimeni alkaisi siis Jiillä. Olenkohan siis näitä tilatessa tehnyt sen lopullisen päätöksen vaihtaa sukunimeni. Olisi kai syytäkin. Toinen kaasoistani ei ollut tutumme kanssa jutellessaan muistanut nykyistä sukunimeäni! Perhe J****nen me kuulemma olemme <3

Näihin tunnelmiin (olympialaiset pyörii telkussa ja päässä) ja toivottavasti löydätte tänne vielä!

Hyvää viikonjatkoa!

Ja haastaisin bloginurkkaus juttuun:
Mommy Butterfly
Oh So Lovely -Wedding
Lovefall
White & Knight

Kihlajaiskuvaus

Tammikuussa pääsimme mieheni kanssa kihlajaiskuvauksiin. Tuo aamupäivä oli kerrassaan huikea! Oli yllättävän kivaa olla kerrankin kameranlinssin toisella puolella. Anna Primaveran Katariina toimi meidän kuvaajana ja teki hommasta kyllä niin helppoa. Tunnelma oli rento ja hän osasi hyvin neuvoa ja opastaa meitä. Tai kyllähän se alku hieman opettelua oli. Aloitimme kahvilasta, jossa yritimme luonnollisesti nauttia toisen seurasta ja kahvista. Linssin edessä normaali jutustelu ja kahvin juonti olikin outoa. Itse otin vielä erikoiskahvin kermavaahdolla ja suklaalla.. yritähän siinä näyttää parhaat puolesi -kermavaahtoviiksillä. Tästä siirryttiinkin varsinaisiin "poseerauksiin", jotka osoittautuivat paljon helpommiksi. Ja tässäpä me.

Asujakin vaihdettiin ja kuvaus päätettiin Sokos hotellin kattoterassilla. Kuvia otettiin myös siinä sisätiloissa. Kylmä viima sai tämän vilukissan tärisemään ulkona! Saimme kyllä niin huippu kuvia, ettei niistä osannut edes valita suosikkeja. Ja harmittaa ettei tilattu enempää! Miksi ei?! Kerrankin kun olisi ollut tilaisuus. Kuvien lisäksi Katariina teki ihanan videon, jossa vilahtaa enemmänkin kuvia päivästä. Ajattelimme paljastaa videon hääpäivänä ja laittaa sen jossain vaiheessa pyörimään niin että kaikki vieraat näkisivät sen. Tai paljastaa.. onhan se nyt jo pyörinyt esimerkiksi äitini työpaikallakin. Kovasti on videota kehuttu. Kunnia menee kyllä Katariinalle. Kiitos! Suosittelen! :)

Kuvauksen vuoksi pojat veimme yökylään ja varasimme Helsingistä hotellin. Vapaa ilta -se onkin meille harvinaista herkkua. Tarkoituksena oli vain levätä, ei ostoksia tai muuta, rentoutua vain. Ainoastaan yhdessä kaupassa piipahdin, Granitissa. Ja löysin etsimäni, nimittäin hanallisen boolimaljan! Hinta olikin hieman suolainen ja päätin ostaa vain yhden, varmuuden vuoksi. Nyt, kiitos aikaisemmin mainitsemani Lahti-ystäväni, olen saanut kaksi maljaa lisää. Ja ne maksoivat yhteensä puolet tuosta Granitin versiosta. Huh huh! Illaksi vetäydyimme hotellille Bondia katsomaan :)

Suuret kiitokset vielä Katariinalle ja A:lle myös! :D Ikimuistoinen päivä!

Vieraskirja

Törmäsin kiinnostavaan "vieraskirja" ideaan. Miehinikin tykkäsi! Tuliskohan meille tälläinen -Wedding Declaration. Kaikki vieraat allekirjoittaisivat ja olisivat täten todistajia solmitulle avioliitollemme. Yksinkertainen, mutta vaikuttava.

(source)

Voisihan tämän lisäksi olla joku kirja mihin voi jättää meille viestiä tai onnittelut.

Mitä mieltä olette? Onko hyvä?

Something old, something new, something borrowed, something blue!

Toinen kaasoistani kysyi onko minulla kaikki nämä - uutta, vanhaa, sinistä ja lainattua. Ajatuksia ja mietteitä näistä on, mutta ei ihan päätettyä vielä. Näitä miettiessä törmäsin juttuun jos toiseenkin tämän lorun historiasta. Ainakin itselleni nämä olivat uutta tietoa. Löysin tosiasiassa monta tarinaa jotka erosivat hieman toisistaan. Ainakin voi sanoa että loru on siis lähtöisin Englannista vuosilta 1800-1840. Mistä nämä neljä asiaa ovat loruun tulleet tai paremminkin mitä ne merkitsevät.. yhdisteltynä eri jutuista ja lyhyesti laitettuna:

Jotain uutta tarkoittaa hyvää onnea ja menestystä morsiamen astuessa uuteen elämään aviovaimona. Se on optimismia kaikkeen uuteen elämässä. Jotain vanhaa on sidos morsiamen perheeseen, sukuun ja sen kunnioitusta. Jotain sinistä oli muinaisina aikoina uskollisuuden, puhtauden ja lojaalisuuden symboli. Se on henkinen väri, joka suojelee morsianta ja antaa uskollisuutta. Jotain lainattua ilmaisee morsiamelle sitä, että hänen perhe ja ystävät ovat hänen apunaan tärkeänä päivänä ja sen jälkeenkin. Tärkeää lainatussa on että se tulisi onnellisesti naimisissa olevalta henkilöltä. Morsian voisi näin lainata onnellisuutta ja viedä sitä mukanaan omaan avioliittoon.

Kuinkahan luotettavia nämä lähteet olivat :D kuitenkin..

Minun uutta on varmasti se yleisin, eli mekko. Muista en tiedä. Suunnitelmissa on ollut, että jotain vanhaa olisi morsiuskimpussa koru tai pieni kuva. Mielessäni on pyörinyt edesmenneen mummini rintakoru. Haluisin mummini päivään mukaan <3 Hän oli valtavan tärkeä minulle. Muita isovanhempia en valitettavasti kunnolla muista, mutta haluaisin heitäkin kunnioittaa. Löytyisiköhän kimppuun jotain molemmilta isoäideiltä, se olisi :')

(source)

Jotain sinistä olin suunnitellut että olisi kengät tai kynsien lakkaus. Nyt tuon lorun ja sen sinisen merkityksen vuoksi olen miettinyt jotain muuta.

(source)

Jotain sinistä voisikin olla isän paidasta pieni pala ommeltuna mekkooni..piiloon. Isähän se on joka suojelee morsianta, aina.

(source)

Viimeisestä -jotain lainattua- ei ole ideaa. Muistaakseni tästä olemme anoppini kanssa puhuttu, jos vaikka sieltä löytyisi lainattua. Ja onhan molemmat kaasonikin naimisissa, kuten suurinosa muista ystävistänikin. Eiköhän sekin selviä!

Mitkä on tai olivat teidän -jotain neljät-?

Hei ja aurinkoista talvipäivää!

Täällä taas ollaan! Onkin mennyt viikkoja etten ole päivitellyt mitään täällä. Itse asiassa on jäänyt kaiken kaikkiaan blogien lukeminen. Ja missasin täysin blogimorsianten hääillan! Pauliina, Kiira ja Hanna olivat järjestäneet varmasti upean illan. Kyllä harmittaa etten huomannut kutsua ajoissa! Olisi ollut huippua nähdä muita bloggaajia.

Blogimaailman sijaan olen keskittynyt muihin asioihin, joista en ajatellut sen ihmeemmin täällä blogissa kirjoitella.. Mutta miksipä ei? Eli siis, omakotitalo ja urahaaveet ovat olleet mielessä. Olen tehnyt työhakemuksia, yrittänyt etsiä avoimia paikkoja ja miettinyt mitä oikeastaan haluisin nyt tehdä. (Siinäpä vasta kysymys!) Minulla on monia kiinnostuksen kohteita ja voisin kuvitella itseni hyvinkin erilaisiin työtehtäviin. Vaikeaa tässä on se ettei töitä ole missään tarjolla. Kyllä se työllisyys tilanne tästä vielä paranee! Sitä odotellessa on yrittäjyys alkanut pyöriä mielessä enemmän ja enemmän. Hmm.. ;)

Omakotitalosta on unelmoitu mieheni kanssa. Olemme jopa talopaketti tarjoustakin pyydetty. Tonttikin olisi löytynyt, mutta sitten lähdimme haaveilussa täysin eri suuntaan. Entä jos remontoisimme vanhan puutalon omaksemme. Joissain näytöissäkin on käyty. Vanhan talon ostaminen vaatisi kuitenkin asiaan kunnolla perehtymistä ja onhan tässä kaikkea nyt meneillään. Tosiaan 14.6 olisi häät! Niiden suunnitteluun ei ole paljon energiaa käytetty. Tähän on tulossa muutos nyt!

Otinkin ratkojan käteen ja aloitin hommat. Hääpukuni tosiaan vaatii muutoksia enkä halunnut jättää niitä viime hetkeen. Ensin lähti vyö, luut ja nyöri.. seuraavaksi saumat auki! Edessä vielä yläosan muokkaus, vetoketjun ja nappien kiinnitys, ja mekosta vyötäröltä pituutta pois. Mielestäni tuo puku istuu paremmin ja pitsikuvio imartelee vartaloa jos lyhennyksen tekee vyötäröltä. Ja kaventaakin täytyy. Onhan siinä hommaa, mutta silti vie vähemmän aikaa kuin uuden valmistaminen. Tässä saattekin pientä sneakpeekkiä puvustani :D

 

Kihlajaiskuvaus

Minusta ja miehestäni ei ole montaa yhteiskuvaa. Vaikka olemme sen reilut 9 vuotta yhdessä olleet! Varsinaista kihlajaiskuvaakaan ei ole meistä otettu. Tähän on kuitenkin tulossa muutos. White & Knight -blogissa oli jo jokin aika sitten model call, jossa etsittiin pariskuntaa kuvauksiin. Kuvaaja on blogin pitäjän Pauliinan sisko, Anna Primaveran Katariina. Lähetimme sähköpostilla kiinnostuksemme ja meitä onnistikin! Pääsemme kuvauksiin tammikuun alussa. Ihanaa saada muutamia kuvia meistä kahdesta, ja vielä ammattilaisen ottamia!

(source)

(source)

Kerroimme hieman meistä pariskuntana ja toiveistamme valokuvauksen suhteen. Halusimme lumisen metsämaiseman taustaksi, allemme muutaman lampaantaljan, viltin ympärillemme ja ehkäpä kaakaomukit käteen. Fiilis kuten yllä olevissa inspiskuvissa. Katariinalla olikin paljon vinkkejä mahdollisten kuvauspaikkojen suhteen. Tässä kun takapihalle katsellessa täytyy miettiä että pitäisköhän ruohonleikkuri käydä hakemassa ...taidamme sanoa hyvästit tuolle idealle.

Suomenlinna oli toisena vaihtoehtona, mutta sääennuste näyttää sadetta ja tuulta, joten onkohan sekään hyvä paikka? Tietäisiköhän joku persoonallisen paikan kauvaukseen Helsingissä? Sopisikohan Espan puisto? Tai pääsisikö jonkun rakennuksen katolle? Vinkkejä otetaan siis vastaan! Toivoisimme ihan niitä :) Me emme tunne Helsinkiä kuitenkaan niin hyvin.

(source)

(source)